Asumme pienkerrostalon ensimmäisessä kerroksessa keskellä kaupunkia. Olohuoneesta avautuu pihalle parveke, jonka suojana on erittäin tuuhea tuoksuvattu.
Istuin eilen parvekkeella lukemassa kun tuoksuvatun joukosta kuului rykäisy. Ihmettelin hiukan aiheuttajaa, mutta ääni ei enää toistunut. Jonkin ajan kuluttua tunsin paljaassa nilkassani hennon, kylmän ja kostean kosketuksen.
Kun katsoin jalkoihini näin siilin. Siili ei ollut moksissakaan vaikka juttelin sille. Pidimme perheen kanssa pikakokouksen ja päätimme äänestyksen jälkeen että siiliä ei ruokita, vaikka mieli tekisi. Juniori risti siilin Mehmetiksi.
Internet antoi kyllä hyviä neuvoja. Netin mukaan siilien herkkuruokaa ovat keitetyt silakat ja koiranruoka. Lisäksi netti tiesi että siilit ovat keliaakikkoja.
Ruokkimisen kieltoon vaikutti periaate luonnonelämistä: ne tulevat itsellisesti toimeen.
Päätöstä helpotti varmasti se, että pienkerrostalon sisäpiha on mehevää multaa ja sateen jälkeen pinnalle nousee suuria kasiaisia ja niitä on paljon.
Talon pikkupojat eivät ymmärrä höykäsen pölähtävää kasiaisista. Pojat keräävät mieluimmin tyhjiä pulloja puistikon puolelta.

Kassubisnestä
Minun lapsuudessani kasiaisbisnes olisi tietty hoidettu kotiin. Meitä oli kolme kaverusta. joita kutsuttiin matotööreiksi bisneksemme takia.
Jokaikisen kesäisen sateen jälkeen kävimme kaupunginpuistossa poimimassa kasiaisia. Kassut laitettiin puulaatikkoon, jonka pohjalle keräsimme vesiruohoa ja sekaan kaadoimme äidiltä lainattua piimää.
Lauantai iltapäivisin menimme tehtaan portille kaupoille. Lähestulkoon jokainen mies pysähtyi kaupalle, vaikka kappalehinta oli melkoinen. Joskus oli laatikon ympärillä pientä tönimistä.
Erään sateen jälkeen isäni yllätti meidät täydellisesti tuomalla puistoon magneeton, jolla hän antoi sähköiskuja maahan sillä seuraukselle, että kassuja nousi maasta kuin sieniä sateen jälkeen. Saimme valtavan määrän kassuja, joita sitten ryhdyimme kauppaamaan viikolla tehtaan portilla kun yleensä myyntipäivä oli lauantai.
Siinä kävi huonosti. Inflaatio söi kassubisneksemme.
Sen verran rahaa olin kuitenkin kerännyt kesän aikana, että pääsin nonariin*, jos joku sattuu tietämään mikä se oli..
Rahaa riitti vielä lämpimään possuun ja vadelmalimppariin ja Rosita pienoisikariin, josta oli seurauksena jumalaton selkäsauna.
Tämä hairahdus sivupoluille johtui siitä, että kerrostalomme kassut ovat ykköslaatua ja mitään huolta siitä etteikö Mehmetti saisi rasvaa piikkiensä alle ei ole.
Joku talon asukkaista tiesi kertoa että vuosi sitten pihalta löytyi auton ylitse ajama siili, varmasti Mehmetin kumppani. Nyt toivomme että Mehmet löytää kumppanin tai ehkä voimme jopa auttaa asiaa. Ainoa ongelma on että emme tiedä onko Mehmetti mahdollisesti Mehmetär.
nonariin* = nonstop elokuvaesitys
Alan Bitit

---

"Kirjallisuudessa tärkeää on se, että kirjoittaja valitsee rehellisesti näkökulmansa tästä maailmasta, ajasta ja ihmisistä. Hän tekee tarkkoja ja puhtaita havaintoja ja on koko prosessissa läsnä ja myöntää halunsa ja tunteensa. Silloin kirjoittaja voi vapautua ja myllyttää itseään. Hänen pitää kirjoittaa siten, että herättää lukijassa tunteita. Kirjoittamalla hän ei jäljittele todellisuutta vaan luo uutta todellisuutta. Runoilijakin palvelee runon totuutta ei kokevan minänsä totuutta. Luova minä on nähtävillä ja olemassa vain ilmaisun kautta. Kokeva minä elää ja kirjoittava minä tuottaa elämyksiä.�
Lainaus on nokialaisen kirjailijan Jussi Ruskon tekstistä ja lai Kirjatyö lehden pääkirjoituksesta. Pääkirjoituksen otsikko kertoo kaiken: Pienkustantamot –
vähälevikkisen kirjallisuuden pelastus
Asia on juuri näin. Ilman pienkustantamoja moni maailmankirjallisuuden helmi tai muuten tärkeä teos jäisi pienlevikkesessä Suomessa julkaisematta. Esimerkkejä löytyy hakematta.
Turkuilmiö
Erityisen ansiokasta pienkustannustoiminta on Turussa. Vieraspaikkakuntalaista saattaa ihmetyttää turkulainen mainio yhteistyö. Kaupungissa toimiva kustannusyhtiö Sammakko myy kirjakaupassaan kaikkien turkulaisten kustantamoiden tuotantoa. Turkulaisia kustantamoja ovat ainakin Enostone, Nihil Interit, Kirja-Aurora, Sammakko ja Savukeidas. Muita suomalaisia piaenkustantamoja ovat mm. Like, Taifuuni, SKS, Nemo, Loki, Desura ja Vastapaino,
Riitta Koikkalainen ja Mikä Terävä arvioivat pienkustantamoja Kirjavuosi 2000 sivustolöla. Kirjoittajien mukaan Suomesta löytyy ihmisiä, jotka �Julkaisevat ennennäkemättömän ennakkoluulottomalla skaalalla proosaa ja lyriikkaa, sekä käännettyä että kotokielistä, tiede- ja taidekirjoja, sellaisiakin kirjoja, joille ei oikein löydy lokeroa mutta jotka selvästi on tehty lukeville ja lukemaansa ajatteleville ihmisille. Ja joiden tekijöille kirja merkitsee muutakin kuin myyntituotetta, josta täytyy saada mahdollisimman suuri kate.�
Kirjoittajat muistavat huomioida myös monen pienkustantamon keskeisen ongelman:
�Indie-kustantamojen valikoimaan toki mahtuu kaikkea, ei aina niin valmista ja korkeatasoista. Ne ovat vähän kuin TV:n Neloskanava: molempien tarjonnassa on paljon keskeneräistä ja halvan tuntuista tavaraa, mutta samaan aikaan helmiä, joita suuremmat kilpailijat eivät kykene vainuamaan tahi uskaltaudu julkaisemaan. �
Tulevaisuus?
Pienkustantamoiden lisäksi uusi ja iloinen asia on pienkirjakauppojen ilmestyminen ainakin pääkaupunkiin ja Turkuun. Ne ovat erinomainen vastapaino yhä selvemmin rihkamakapoiksi muuttuville suurille kirjakaupoille Akateemista ehkä lukuun ottamatta.
Leimallista kirjankustantamiselle juuri nyt, on suurten kustantamoiden yhdistyminen tai yhteistyö. Yhteistyömuotja ovat mm. kampanjat ja yhteiset kirjakerhot. Yksi syy pienkustantamoiden synnylle saattaa olla juuri isojen keskittymisessa. Toki pienkustantamoiden taustalla on edeleeen suuri ajatus. Rahan tekeminen tuntuu edleenkin olevan vähintään toisella sijalla.
Taloudellisten vaikeuksien lisäksi pienkustantamoita rassaa levikkiongelmat. Kirjakauppiaat eivät kovin mielellään ota hyllyilleen tuntemattomien pienkustantamoiden tuotteita. Kirjakauppiaat myyvät varman päälle. Tilanteesta kärsii ns. laatukirjallisuuden ystävä.
No, kaikku kuluttajat eivät välttämärttä edes osaa kysyä kirjaa kustantajan perusteella. Nykyinen pienkustantamoiden suuri määrä on melko hämmästyttävä maan väkilukuun ja ostetujen kirjen määrään suhteutettuna. Voisi melkein ennustuu että ainakin osa nykyisista pienkustantamoista karsiutuu lähi aikoina.
Parhaat kirjat?
Paatunut kirjan ystävä uskoo, että parhaat kirjat tulevat pienkustantajalta. Tästä huolimatta pienkustantamot, ehkä Likeä lukuun ottamatta, eivät ole kasvaneet merkittävästi. Syynä ei siis ole laatu, vaan julkisuus. Pienkustantamon on lähes mahdotonta ylittää iltapäivälehtien tai valtakunnallisen median kulttuurikirjoittajien kynnys. Ilman internettiä tai Voima-lehden kaltaista forumia pienkustantajat olivat hätää kärsimässä.
Lue lisää: TÄSTÄ:
Netrtiradio Mikael:
Joensuu Yo-lehti Riittä Käppi:

Anja Snellman:
Ylioopilaslehti:
Alan Bitit

---

Joskus internetissä surffatessa saattaa eksyä sivulle, jonka sisältö hätkähdyttää. Tällaisia sivuja ovat mm. neekeri (nigger) ja juutalaisvitsejä viljelevät sivustot. Samaan kategoriaan kuukuvat tietysti lukuisat rasistiset ja natsismia ylistävät sivut.
Internetin Hate Directory antaa mainion läpileikkauksen ko lajityypistä. Sivustoa tarkastelee kuin hännästä riiputettua outoa eläintä. Sivuston kokoaja Raymond A. Franklin perustelee sivustonsa laatimista historiallisuudella. �Kysymyksessä on historiallinen dokumentti�, kirjoittaa Franklin.
Franklin listaa myös kiitettävällä tavalla sivustot, joilla seurataan vihan lietsontaa internetissä. Samoin kuin vihaiset uutisryhmät ja chatit.

Vapaassa maassa
Ei liene kovin outoa, että suurin osa viharyhmistä toimii Yhdysvalloissa ja ryhmien jäsenet edustavat valkoihoisia – miehiä. Tosin mukana on myös muutamia feministiryhmiä.
Tyypillisimmillään ryhmien ideologia on valkoisen miehen ylemmyyteen perustuvaa loihtimista. Sisällöltään lapsellista ja ylitseampuvaa.
White Power- ajatusmaailman lisäksi viharyhmien kohteita ovat uskovaiset, uskonnottomat, juutalaiset, islaminuskoiset, luonnonsuojelijat, kapitalistit, sosialistit, roomalaiskatoliset, luterilaiset , Mossad, CIA – me kaikki voimme tuntea itsemme vihatuiksi. Eriskummallisin löytö on National Socialist Hitler Youth Legion, jonka linkki ei tosin toiminut. Pahimmilaan sivut ovat läpileikkaus huonoa teinihuumoria ja mauttomuuksia: Katso TÄSTÄ

Lue suomeksi
Oik. yo Martina Temmes on laatinut harjoitusseminaarityönä hyvän selvitykset vihanpidosta internetissä. Työ on nimeltään: Internet, rasistien vaikutuskanava - onko sananvapaudella rajoja?
-Amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal Center on tutkimuksissaan löytänyt Internetistä noin kaksisataa erilaisten rasististen ja äärioikeistolaisten järjestöjen kotisivua. Nämä järjestöt voidaan luokitella seuraaviin ryhmiin: nationalistit, terroristit ja anarkistit, uusnatsit, juutalaisten kansanmurhan kieltäjät ja vallankumoukselliset liikkeet (Simon Wiesenthal Center, report 1996) .
Nämä ryhmittymät ovat ottaneet Internetin tarjoamat mahdollisuudet tehokkaasti käyttöön, kirjoittaa Temmes.
Temmes on myös huolissaan vihasivujen vaikutuksista:
-Interaktiivisten keskustelulinjojen kautta päästään pahaa-aavistamattoman yleisön keskuuteen levittämään omaa ideologiaa ja värväämään uusia jäseniä (Anti-Defamation League, report 1996). Esimerkiksi uusnatseillä on Internetissä omia uutisryhmään, kuten alt.politics.white-power. Monet vihan levittäjät ovat kuitenkin oivaltaneet, että näiden ryhmien kautta he eivät saa uutta verta järjestöihinsä. Mainitunlaisista uutisryhmistä on ainoastaan tullut fanaattisten natsien ja heidän yhtä vannoutuneiden vastustajiensa taistelutantereita. Temmes pohtii myös vihasivujen moraalista oikeutusta, Asia, josta on puhuttu aivan liian vähän julkisuudessa, vaikka esimerkiksi USA – Iraq soda olisi antanut paljon materiaalia. Tuntuukin siltä, että kilpailu uutisotsikoista on haudannut tämän – ja monta muuta tärkeätä näkökulmaa.. Temmes kysyy aiheellisesti.

Onko sallivalla suhtautumisella rasistisen ilmaisuun myös positiivisia vaikutuksia?

-Wojciech Sadurskin mielestä kaikilla ihmisilla on oikeus saada tietää mitä muut ihmiset ajattelevat heistä. Ja kääntäen, heillä ei ole mitään oikeutta tulla suojelluksi toisten ihmisten halveksivilta mielipiteiltä heistä itsestään. "We are entitled to know of the fact that some people hate our religion, sexual orientation,etc."
(Sadurski, 1994). Valtiovallan suojelu riistää ihmisiltä tämän tärkeän, vaikkakin masentavan tiedon.

-Toisaalta Sadurskin miellestä valtiovallan välinpitämättömällä suhtautumisella vihaa lietsovaan ilmaisuun saattaa olla myös positiivisiä vaikutuksia: ääriryhmien rasistiset kannanotot ehkä vahvistavat ihmisten anti-rasistisiä käsityksiä ja innosta heitä osallistumaan erilaisiin koulutusohjelmiin, joiden tarkoituksena on rasismin kitkeminen yhteiskunnasta, kirjoittaa Temmes
Lue lisää TÄSTÄ:
Alan Bitit

---

XP:n korruptoituminen Roxion poltto-ohjelman yhteydessä oli tietysti oma vikani. Minun olisi pitänyt ottaa ohjelmasta tarkempi selko, minun olisi pitänyt turvakopioida tärkeät tiedostoni, minun olisi pitänyt.. olisi ja olisi. Ehkä nyt olen hieman viisaampi.
Tässä nimittäin kävi vielä niinkin, että ATK alan huippufirma missasi siirtäessään turvaan XP:ltä määrittelemäni filet. Nuori atk-henkilö ei tarkistanut olisi siirto poltettavalle cd:lle onnistunut, vaan luotti rutiiniin.
Näin minulata katosi iso joukko todella tärkeitä tiedostoja formantoinnin yhteydessä. Asoalle ei voi enää mitään. Henkilökohtaisesti toivun takaiskusta, mutta se herätti ajattelemaan turvakopioinnin tarvetta noin yleensä ja erityisesti sitä, miten huterassa turvassa dokumentit ovat nykyaikana.
Paperidokumentti säilyy arkistossa satoja vuosia, vaan miten on digidokumentin kanssa?
Nyt otan turvakopion tärkeitä tiedostoista lisäksi siirrän ne my.yahoossa olevalle tiedostoalueelle turvaam. Suosittelen muillekin. Yahoo ei tietenkään kannata yksin luottaa, mutta se on hyvä rinnakkaisratkaisu Tlaa on peräti 50 megaa, mikä riittää hyvin tekstitiedostoille ja vähän muillekin tiedostoille. Tästä eteenpäin.
Alan Bitit

---

Paras tapa tyhjentää muisti on mennä pilvisenä päivä mustikkametsään. Mukaan Marja-Maija ja sitten vain toimeen. Klik, klik ja klik. Ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana data kiertää vielä loopissa, mutta sen jälkeen mieleen tulee uusiakin ajatuksia. Klik, klik.
Ainoa syntax error syntyy kun poimiriin tulee männynkäpy tai kuusenoksa. Pian et ajattele enää mitään. Poimuri heilahtaa uudeleeen ja uudeleeen: klik, klik ja klik. Kun ämpäri on täynnä mustikoita on muistikin nollattu. Klik.
Alan Bitit

---